SUSTISBLOGI

Viimeisen viikon aikana uutisvirtaa ovat hallinneet kuvat Ranskan ja muun Etelä-Euroopan ennätyshelteistä. Kouluja on suljettu, terveydenhuolto on ollut kovilla ja lämpötilat ovat rikkoneet paikoin kaikkien aikojen ennätyksiä.

Samaan aikaan sosiaalisessa mediassa on levinnyt vanha televisiopätkä, jossa meteorologi esittelee 2000-luvun alussa mallinnusta siitä, miltä Ranskan sää voisi näyttää vuonna 2050. Ennusteessa lämpötilat kipuavat lähelle 40 astetta.

Tämän viikon todelliset sääennusteet muistuttivat hämmentävän paljon tuota vuosikymmenten takaista tulevaisuuskuvaa.

Erona oli vain se, että vuosi ei ollut 2050. Se oli 2026.

Yrityksissä halutaan tänä päivänä aidosti tehdä vastuullisuustyötä. Tahtotila on usein olemassa, johdon puheissa vastuullisuus näkyy ja strategiaan kirjataan kunnianhimoisia tavoitteita.

Silti moni vastuullisuusohjelma ajautuu yllättävän nopeasti sivuraiteille.

Ei siksi, että tahtoa puuttuisi.
Vaan siksi, että tekeminen kompastuu muutamaan hyvin tunnistettavaan sudenkuoppaan.

Usein vastuullisuutta tarkastellaan ilmastonäkökulmasta, mutta väitän että vastuullisuustyö on myös geopoliittisiin riskeihin varautumista ja turvallisuuspolitiikkaa.

Taas huomaamme, miten geopoliittisesti haavoittuva fossiilisiin polttoaineisiin nojautuva talous onkaan. Öljyn hinnan äkillinen nousu vaikuttaa laajasti talouteen ja yrityksiin: energia kallistuu, logistiikka kallistuu ja kustannuspaineet kasvavat. Erityisen ajankohtaista on tällä hetkellä Lähi-idän jännitteet ja niiden aiheuttamat häiriöt energiamarkkinoilla ja toimitusketjuissa.

Tekoäly on nyt kaikkialla. Otsikoissa puhutaan jo avoimesti siitä, miten generatiivinen tekoäly syö erityisesti entry level -työpaikkoja – ja Yhdysvalloissa vaikutukset näkyvät jo ensimmäisissä rekrytointiluvuissa.

Mutta viekö se seuraavaksi myös vastuullisuustyöpaikat yrityksistä?

Vuosi 2025 jää vastuullisuusammattilaisten mieleen Omnibus-saagasta, epävarmuudesta ja jatkuvista suunnanmuutoksista. Sääntely meni miten meni. Mutta yksi asia ei muuttunut – eikä ole muuttumassa: vastuullisuusosaajia tarvitaan edelleen. Ehkä enemmän kuin koskaan.

COP eli YK:n kansainvälinen ilmastokokous päättyi Brasilian Belémissä viime viikon lauantaina. Tämän vuoden kokouksen oli tarkoitus olla niin sanottu “totuuden COP”, jossa maailma viimein tulee yhteen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Toisin kuitenkin kävi. COP 30 oli pannukakku ja sen lopputulema oli laiha ja epämääräinen kompromissi aikana, jona meillä ei ole varaa kompromisseihin.

Raportointikausi alkaa ja se tarkoittaa isoille listatuille pörssiyhtiöille toista kierrosta CSRD:n mukaista raportointia. Mielenkiintoista on myös miten suuret yhtiöt raportoivat, kun Omnibus Stop the Clock -sääntely siirsi niiden CSRD-velvollisuutta. Tässä toiveeni tulevalle kestävyysraportointikierrokselle.

Tiede fossiilisten polttoaineiden yhteydestä ilmaston lämpenemiseen on kiistaton. Fossiilisten polttoaineiden tuottajien pääliiketoiminta on tuonut niille valtavasti rahaa ja sitä kautta valtaa. Nyt niiden perusliiketoiminnan edellytykset murenevat kun maailma rimpuilee irti öljystä. Vanha valta pitää kuitenkin kiinni kynsin ja hampain.

Onko yrityksesi sitoutunut ihmisoikeuksiin mutta ei vielä ilmastonmuutoksen torjuntaan? Tällainen yhtälö voi olla riski yrityksen maineelle. Ilmastonmuutoksesta on aina puhuttu ympäristöhaasteena - nyt se on myös liitetty osaksi ihmisoikeuksia.